Rakastan sohvaani, Yrjö Kukkapuron 50-luvulla suunnittelemaa Ateljeeta. Tuo klassikko on myös ainoa suomalainen huonekalu, joka on esillä New Yorkin Museum of Modern Artsissa.
Minun sohvani on valmistettu lähes 70 vuotta sitten ja silti se on paljon paremmassa kunnossa kuin minä. Se on valmistettu käsityönä laadukkaista materiaaleista ja siitä on pidetty vuosien saatossa hyvää huolta. Toisin kuin minusta.
Saan päivittäin nähdä lukuisia innostavia ja kiinnostavia mainoksia suomalaisesta designista ja upeista sohvista. Minulle demonstroidaan hoitovinkkejä ja -aineita, verhoomot tarjoavat palveluitaan.
Koska olen 42-vuotias fyysiseltä kunnoltani heikko ja omaa aikaa kaipaava kahden lapsen isä, minun pitäisi olla helppoa riistaa kuntosaleille. Mutta minä rakastan sohvaani enemmän kuin kuntosalia. Ja kun minulle vieläpä kerrotaan koko ajan miksi minun kannattaa pitää sohvastani huolta ja viettää sen päällä paljon aikaa kännykällä surffaten.
Paha sohva ammutaan ja poltetaan roviolla
Jos rehellisiä ollaan, kuntosalit eivät minua kiinnosta pätkääkään. En ole koskaan kuullut että kukaan olisi tullut onnelliseksi siellä. Mainokset näyttävät minusta siltä, että saleilla käyvät vain päämäärätietoiset itsensäpönkittäjät tai elämänmuutosta janoavat herännäiset. Salit puolestaan saalistavat näitä tyyppejä pitkäkestoiseen ja kalliiseen kumppanuuteen.
Pidän itseäni onnellisena sohvaperunana. Minun kokemustani, näkemystäni ja tunnettani on vaikea muuttaa.
Kuntosalimainos on yhden kerran koskettanut minua. Muistan vieläkin, kun joku outo tyyppi ampuu videolla sohvaa haulikolla, ryystää sen yli traktorilla, julistaa sen pahaksi ja polttaa minulle niin rakkaan turvapaikan.
Tämä meni tunteisiin ja ymmärsin mistä on kyse. Mutta en silti mennyt salille. Toki tulin kuitenkin töihin Call To Actionille, joka kyseiset videot oli tehnyt…
Pysäytä minut hyvällä mainoksella, tarjoan lounaan
Bisneksenä hyvinvointi on jostain syystä lähes kuolemanvakava asia ja sitä mainostetaan tylsästi. Minä voin sohvallani ihan tarpeeksi hyvin ja jäykät mielikuvituksettomat mainokset eivät minua kosketa. Ymmärrän toki, että salit kilpailevat keskenään siitä porukasta joka saleilla käy ja silloin niitä tylsiä faktoja on vain lyötävä pöytään.
Kiva olisi kuitenkin nähdä jotain persoonallista ja rohkeaa. Jotain sellaista joka herättää edes jonkin muun tunteen kuin turtumuksen. Jokin sellainen firma joka uskaltaa…
Haastan sinut vinkkaamaan minulle kiinnostavista hyvinvointialan mainoksista, sillä voihan todellisuudessa olla niin, että en vain näe niitä sieltä rakastamani sohvani syövereistä. Tarjoan lounaan sille tyypille, joka esittää minuun oikeasti iskevän mainoksen.
Aikaa on tämän kuun loppuun 31.10.2019. Parhaan mainoksen päätän minä yksinoikeudella ja itsevaltaisesti, enkä ota valituksia vastaan.
