Kuinka kirjoittaa verkkoon helpommin ja nopeammin?

Miten tuottaa vaivatta laadukasta ja mielenkiintoista tekstisisältöä? Siinäpä ikiaikainen ongelma, johon ei luultavasti koskaan löydy lopullista ratkaisua. Tekstin tuottaminen vie usein tarpeettoman paljon aikaa, eikä lopputulos ole millään lailla sopivassa suhteessa nähtyyn vaivaan. Tuntuu, että koko hommasta on itse asiassa enemmän haittaa kuin hyötyä.

Mutta ei auta jäädä tuleen makaamaan. Tekstin tuottaminen pitää ymmärtää prosessina, jonka eri vaiheet tulee erottaa toisistaan mahdollisimman selvästi. Verkkoon kirjoittamiseen pätevät samat lainalaisuudet kuin kaikkeen muuhunkin kirjoittamiseen. Ratkaisevaa on tyhjän paperin kammon selättäminen. Siihen sentään on olemassa yksinkertainen ja toimiva keino. Teksti pitää vain yrittää rutistaa ulos itsestään niin rumana kuin se vain suvaitsee tulla. Lopullisen muotonsa teksti saa myöhemmin editointivaiheessa.

Raakatekstin suoltaminen

Kirjoittajien perisynti on pyrkiä täydellisyyteen heti aloittaessaan ja siten keskittyä liian moneen asiaan yhtä aikaa. Kukaan, eivät edes ammattikirjailijat pysty kirjoittamaan täydellistä tekstiä tuosta vain. Ajatus ei koskaan siirry paperille jäännöksettä. Juuri aloittaminen on sitä Tantaloksen tuskaa, jonka kanssa kaikki kirjoittajat taistelevat. Se kylmää sydäntä, mutta on vain pakko aloittaa jostain – alusta, keskeltä tai lopusta.

kuinka kirjoittaa verkkoon
Verkkoon kirjoittaminen voi työläs ja aikaa vievä prosessi. Kirjoittaminen pitää vain aloittaa jostain.

Sen sijaan, että kirjoittaa kappaleen kerrallaan, muokkaa sitä, hioo vielä vähän ja siirtyy vasta sitten seuraavaan, pitää keskittyä yhteen työvaiheeseen kerrallaan. Ensimmäinen askel helpompaan tekstintuotantoon on erottaa raakatekstin tuottaminen kaikesta muusta. Kirjoitusprosessin alussa pitää hyödyntää Lauri Viidan muotoilemaa metodia ja vain antaa sudenkuran tulla. Sitä voisi kutsua myös oksennusmenetelmäksi: kirjoita yhdellä kertaa ylös kaikki mahdollinen, mitä sinulla on sanottavanasi, raa’asti, kylmästi ja pidäkkeettä. Tässä vaiheessa ei tule kiinnittää huomiota oikeinkirjoitukseen tai lyöntivirheisiin, ei jäsennykseen eikä tyyliseikkoihin. Tulos riistää sielua hirveydellään mutta niin sen kuuluukin. Raakaversioon pitää suhtautua yli pulppuavana lietteenä, josta myöhemmin voi versoa jotain tarkoituksenmukaista. Se on sitä tekstimassaa, josta lopullinen kirjoitus muokataan ja muovataan. Tämän metodin hyvä puoli on myös siinä, että sen ajan, jonka käyttäisi jokaisen kappaleen hinkkaamiseen jo kirjoitusvaiheessa voi siirtää muuhun: taustatyöhön, lähteiden tarkastamiseen, kommenttien pyytämiseen eli kaikkeen sellaiseen, joka todella tuo tekstiin substanssia. Liika hierominen liian aikaisin sokeuttaa, turhauttaa ja vie tekstiltä terän.

Suoltamisvaiheessa on viisasta hyödyntää kaikkia mahdollisia keinoja, joilla ajatuskuran saa puristettua itsestään ulos. Kirjallisuushistoria tuntee lukuisia inspiroitumiskeinoja, joista viina on oikeastaan tylsin. Siihen tai esimerkiksi Schillerin käyttämään mätien omenoiden haisteluun ei meidän maan matosten kuitenkaan onneksi tarvitse turvautua. Käy kävelemässä, juo kahvia, tee punnerruksia – mitä tahansa, että saat kuran liikkeelle. Muista kuitenkin, että tarkoituksena on saada informaatio kasaan yhden rutistuksen puitteissa. Viivyttely ei auta.

Kun olet taistellut ulos kaiken mitä pystyt, jätä teksti sellaiseksi kuin se ulostautui ja tee jotain muuta. Mitä pidempään voit antaa tekstin olla, sitä parempi. Nyrkkisääntönä voi pitää yhtä vuorokautta. Joskus näin pitkä tauko ei ole mahdollinen, mutta yritä suunnata huomiosi muualle ainakin parin tunnin ajaksi. Kun otat tekstiin etäisyyttä, pystyt katsomaan sitä uusin silmin ja uudesta asennosta. Älä murehdi tekstin rujoutta ja raakalaismaisuutta: editointivaiheessa tästä maanisäkkään sonnasta muotoutuu uljas, selväpiirteinen fossiili.

pida taukoa tekstin kirjoittamisesta

Editoinnin viisi vaihetta

Kun teksti on levännyt sopivalta tuntuvan ajan, on aika käydä siihen käsiksi kirkkain silmin ja hyvillä mielin. Käsiksi käyminen on tässä sopiva fraasi, sillä käsityötä kirjoittaminen ja editointi todella ovat. Editointivaiheessa tekstiä muokataan ja muovataan, siirrellään ja järjestellään. Editointi tuo esiin sen, mikä tekstissä on arvokkainta. Siksi on viisasta edetä vaiheittain.

1. Iso kuva

Ensimmäisessä vaiheessa luot itsellesi kokonaiskuvan siitä, mitä on tullut tehtyä, millaista tinktuuraa alitajunta on saanut sotkettua. Lue teksti läpi pari kertaa. Mistä tässä oikein onkaan kyse? Yhtäkkiä huomaat, miten kirjoittamasi asiat ovatkin itse asiassa ihan järkeenkäypiä. Tästähän voi tullakin jotain! Tärkeintä on muistaa, että tekstin tulee muodostaa lukijalle loogisesti etenevä kokonaisuus. Kun tekstiä lukee uudelleen tämä maksiimi mielessään, teksti jäsentyy melkein kuin itsestään.

Yhtenäinen sisältö mahdollistaa mielekkään tulkitsemisen. Tekstin koherenssi on ominaisuus, johon tulee aina pyrkiä. Mieti, miten saat ydinasiasi tuotua esille mahdollisimman selvästi. Poista turhat toistot ja kaikki se ylimääräinen, joka ei suoraan liity aiheeseen. Jos tekstiin on kirjoitusvaiheessa jäänyt aukkoja, täytä ne nyt. Arvioi tuotostasi kokonaisuutena: seuraavatko virkkeet toisiaan järkevästi ja sulavasti eli pystyykö lukija seuraamaan ajatuksenkulkuasi vaikeuksitta.

kuinka kirjoittaa verkkoon

2. Johdanto

Kaikkeen asiakirjoittamiseen pätee yksi pyhä sääntö: mene suoraan asiaan. Johdantoa editoidessa tämä periaate pitää ottaa käyttöön kaikessa kirurgisessa ankaruudessaan.

Kirjoitusprosessin aluksi tulee usein suollettua lämpimikseen niitä näitä. Tällainen kiertely ja kaartely on väistämätöntä ja tarpeellistakin, sillä se auttaa pääsemään vauhtiin. Mutta kun teksti alkaa olla kuosillaan, pitää kaikki turha poistaa. Tuhoa kylmästi kaikki jaarittelu ja metakerronta. Käy johdannossa heti asiaan äläkä kuvaile runsain sanankääntein sitä, mitä tekstissä tulee seuraavaksi tapahtumaan. Jos alku on täyttä sitä itseään, poista se kokonaan. Editoi ensin muu teksti valmiiksi ja kirjoita johdanto vasta aivan lopuksi. Kokonaiskuvan tarkentuessa ymmärrät myös paremmin mitä johdannon tulee sisältää.

3. Call to action eli toimintakehotus

Tee mahdollisimman aikaisessa vaiheessa mahdollisimman selväksi, mitä haluat lukijan tekevän hänen luettuaan tekstin. Call to action voi prosessin alkuvaiheessa olla hankalasti määriteltävissä, mutta kun kirjoitat ajatuksen kanssa ja tiedät itse, miksi kirjoitat, toimintakehotuskin selkeytyy lopulta. Periaatteessa toimintakehotus voi olla mitä tahansa, kunhan tekstillä itsellään on jokin funktio sen herättäessä lukijassa jonkin ajatuksen tai tarpeen. Mitä aikaisemmin teet tekstissä kehotuksen, sitä varmemmin saat haluamasi reaktion. Määrittele cta:n sisältö mahdollisimman yksiselitteisesti ja ilmoita vain yksi kehote, oli se sitten niinkin yksinkertainen kuin linkin klikkaaminen ja aiheeseen liittyvän toisen sisällön lukeminen.

toimintakehoitus

4. Oikoluku

Tämä vaihe on kenties ikävin ja vaivalloisin. Suomi on kieliopiltaan niin monimutkainen, että sen täydelliseen taitamiseen vaaditaan todellista ammattilaisuutta. Meidän tavallisten tallaajien täytyy hyväksyä, että tekstiin jää kaikesta huolellisuudesta huolimatta lähes aina joitain virheitä. Se ei kuitenkaan ole tekosyy olla välittämättä yhdys sana virheistä ja välimerkkien väärästä käytöstä. Näiden kahden päälapsuksen lisäksi pitää suomeksi kirjoitettaessa kiinnittää erityistä huomiota siihen, että virkkeen kaikki sanat ovat samassa sijassa.

Luettavuus on kaiken a ja o. Siksi suurimmat kielelliset ponnistelut tulee käyttää tekstin sujuvoittamiseen, lauserakenteiden selkeyttämiseen ja täsmällisiin sanavalintoihin. Suosi päälauseita, vaikka ne helposti tuovatkin tekstiin puisevan rytmin. Pitkät sivulauseet ja raskaat lauserakenteet kannattaa suosiolla purkaa useammiksi virkkeiksi. Perinteisellä asiatyylillä pääsee jo pitkälle, mutta omaa persoonallista tyyliään on silti hyvä hyödyntää silloin kun mahdollista, sillä se auttaa lukijan koukuttamisessa. Tyylin suhteen tärkeintä on se, että kirjoittaja on itse jokaisen sanan ja lauseen takana. Lukija huomaa helposti, jos tekstissä yritetään liikaa briljeerata tai jos tyyli on muuten epäaitoa.

Oikoluvussa voi käyttää apuna oikolukuohjelmaa, jos sellainen on saatavilla (esim. Wordin oikolukutoiminto), mutta siihen ei pidä luottaa sokeasti. Tässäkin vanha lääke on parempi kuin pussillinen uusia: lue teksti ääneen. “Oikein” kirjoitettu teksti soljuu eteenpäin luonnollisen tuntuisesti huonojen valintojen töksähtäessä ikävästi korvaan.

5. Muotoilu

Tässä yhteydessä on itsestäänselvyys, että tekstin pitää sopia verkkoympäristöön ja oltava siellä vaivatta luettavissa. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että kaikista tärkein informaatio pitää tuoda esiin muotoilun keinoin. Tekstin funktiota pitää siis korostaa muotoilulla.

Otsikoinnin merkitys on elintärkeä. Pääotsikon pitää olla riittävän kuvaava mutta samalla kyllin omaperäinen, jotta lukijan mielenkiinto saattaisi herätä. Otsikointi onkin taito, jonka harva taitaa ja jonka kanssa kaikki kirjoittajat kamppailevat. Tylsä mutta asiallinen otsikko on silti parempi kuin hämärä kielikuva, joka ei suoranaisesti kerro mitään. Väliotsikoinnilla teksti jaetaan selkeisiin osakokonaisuuksiin ja ohjataan lukijan tulkintaa haluttuun suuntaan.

Lukijan ohjaamisessa auttaa myös kappalejako. Kappalejaoilla teksti voidaan jaotella vahvoihin ja heikkoihin jaksoihin. Perinteinen malli on yksi asia per yksi kappale. Asia pitää siis tuoda esiin heti kappaleen alussa. Kappalejaon avulla lukijan on helppo hahmottaa, milloin siirrytään asiasta, näkökulmasta tai esimerkistä toiseen.

Kaikista keskeisimmät asiat nostetaan verkkotekstistä esiin tavallisimmin luetteloiden muodossa. Yleisimpiä merkintätapoja ovat ns. bullet pointit sekä luetelmaviivat eli ranskalaiset viivat. Muita keinoja korostaa tärkeitä kohtia ovat lihavointi ja kursivointi.

kuinka kirjoittaa verkkoon

Lopuksi

Tekstin tuottamisen kanssa ei tarvitse repiä hiuksia päästään epätoivon vallassa. Kirjoittaminen pitää nähdä prosessina, jossa keskitytään yhteen vaiheeseen kerrallaan ja suljetaan kaikki muu pois mielestä siltä erää. Hyvää tekstiä syntyy vain ja ainoastaan silloin, kun kirjoittaja on kirjoittaessaan oma itsensä eikä yritä esittää mitään muuta. Pakottamalla ei hyviin tuloksiin voida päästä.

Kirjoittamismenetelmien on oltava sellaisia, että ne mahdollistavat tekstin tuottamisen siinä määrin kuin kirjoittaja kulloinkin kokee pystyvänsä. Kirjoittamaan oppii kirjoittamalla – ja lukemalla vähän kaikenlaisia tekstejä. Jokaisen tapa kirjoittaa on omanlaisensa, ja siksi edellä esitetyt ohjeet ovat lähinnä suuntaa-antavia. Niiden avulla tekstin tuottamista voi kuitenkin lähestyä vähän varmemmin mielin ja kehittää itselleen sopivimmat kirjoittamistavat.

Tässä kirjoituksessa on sisällöntuotantoa tarkasteltu yksinomaan kirjoittamisen ja tekstin ominaisuuksien näkökulmasta. Toinen keskeinen ulottuvuus puuttuu, nimittäin kuvitus ja sen merkitys verkkoviestinnässä. Siitä lisää myöhemmin.

Tilaa uutiskirje

Avaa keskustelu
Tarvitsetko apua?
Moro! Kuinka voimme auttaa?